Circle of life.

Chapter One. Kiitän Luojaani…

Lohdutuksesta murheessa. Joonasta. Ystävistä ja läheisistä Suomessa. Ystävistä maailmamme mantereilla. Ystävistä Ghanassa. Kauniaisten Diakista. Kiitos.


Chapter Two. Aurinkointerventio.

Eräänä perjantaiaamuna lähdimme pelaamaan vanhimpien oppilaiden kanssa futista läheiselle kentälle. Se vähän jännitti, koska olin nähnyt, että varsinkin pojista on hyvää vauhtia tulossa Black Starin seuraavia tähtiä eivätkä tytötkään olleet ollenkaan hullumpia. Lähteä nyt pelaamaan jalkapalloa ghanalaisten kanssa. Kuinka paha teurastus tästä tuleekaan?
En lopulta ollut niin huono kuin olisin voinut olla. Tein peräti kaksi maalia joukkueemme viidestä, tosin lähinnä siksi, että syötöt olivat niin hyviä. Oppilaista oli jälleen kerran hauskaa, että minusta tuli obroni coco. Tyhmyydestä sakotetaan varsinkin keskipäivän auringossa ja pelin loppupuolella pohjoisen tyttö teki tuttavuutta hiekkakentän kanssa. Tuomari ja muut pelaajat menivät paniikkiin, kaatoivat vettä päälleni ja raahasivat vastaan inttävän eurooppalaisen keskeneräisen betonitalon lattialle varjoon. Kun kävelimme takaisin koululle, pari oppilasta kulki kummallakin puolellani jatkuvassa valmiustilassa, jos vaikka sattuisin pyörtymään uudelleen. (Eikä se ensimmäinenkään edes ollut pyörtyminen!) Tein lähtemättömän vaikutuksen eikä minun näköjään anneta unohtaa sitä, vaikka kuinka tahtoisin. Olosuhdekestävyydessä obibinit vei 6-0. Jos saisin päättää, seuraava matsi käytäisiin kahdenkympin pakkasessa ja puolentoista metrin lumihangessa.


Chapter Three. Trotroissa ompi tunnelmaa.

Viikonloppuna matkustin ensimmäistä kertaa yksin trotrolla. Matkasin ensin Aplakusta Barrierille taksilla, jonka ovet eivät menneet kunnolla kiinni ja jonka penkit olivat puoliksi irti. Kävelin trotro-pysäkille ja alta puolen sekunnin luokseni saapui muuan jannu tiedustelemaan määränpäätäni ja ohjasi minut sen jälkeen enempiä kyselemättä oikeaan trotroon. Kulkuneuvon löytäminen meni siis oikein näppärästi.

Trotrolla matkustamisesta kertokoon Ghanan kulttuuria ja tapoja valottavasta matkaoppaasta poimittu lainaus:

”Time does not exist in the trotro universe. It will leave when it’s full, and will get there sometime after that. The optimum temperature for the inside of a trotro should exceed that of the core of the sun, so all passengers can sweat freely on their neighbours. A trotro is made up of 40 percent seat, 10 percent wheels, 20 percent (and falling) floor, ceiling, and sides, and 30 percent rope/gaffer tape.”



Chapter Four. Työarkea Afrikassa.

Joulukuvaelma-asujen tuunaaminen. Enkelinsiipien kursiminen kokoon ruosteisella neulalla. Vauhdikas ja heittäytyvä pelastusoperaatio, kun ruokalan pöydästä irtosi yksi jalka kesken kuvistunnin. Ja ruokailun. Ja matikankokeen. Atk-tukihenkilö, lääkäri ja siivoustaidonopettaja. Lapsenvahti, innovaattori, kuvittaja. Seinämaalauksen restauroiminen öljyväreillä. Murtautuminen toimistoon viidakkoveitsellä. Normipäivä.


Chapter Five. Hiplife, reggea ja länkkärien fetasalaatti.

Kuinka voimauttavaa onkaan elää tätä elämää itsenäisesti? Jasmin on ollut House of Gracella harjoittelussa tämän viikon ja on ollut kivaa, kun on arkena vaihteeksi omanikäistä seuraa.

Tiistaina saimme hiukan puskista vapaapäivän, kun täällä Ghanassa vietettiin jotakin muslimien juhlaa (itselleni ei selvinnyt sen tarkemmin mitä). Suuntasimme siis Kaneshielle metsästämään lisää kankaita, ja retki oli oikein mainio ja onnistunut. Unohdin ottaa postikortit mukaan, joten saa nähdä, saanko niitä koskaan lähetettyä. Pikku-Shopritesta matkaamme tarttui salaattiainekset ja patonkia.

Matkalla kotiin tilasimme tienvarresta ghanian music – ja reggaelevyt. Seuraavana päivänä saavuttuamme kojulle hakemaan hankintojamme kävi ilmi, että vain toinen levy oli valmis, mikä ei sinänsä yllättänyt. ”Please, sit down, it takes just fifteen minutes!” Niinpä me odotimme, vaikka tilanteessa oli olemassa kaikki katastrofin ainekset. Pitkähkön odotuksen lopputuloksena oli kuitenkin kaksi laittomasti poltettua cd:tä, joiden nimet olivat ”HIPLIFE” ja ”REGGEA”. Riemuitsimme ZooZoo-biiseistä.


Chapter Six. Rest my soul.

Raamikset Galatalaiskirjeestä, Elämän siiville –laulut ja iltojen rukoushetket.

”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.”
- Gal. 2:20